3.4.2006-27.11.2009
Minun oli tarkoitus lopettaa kirjoittaminen vuodenvaihteessa, mutta päätinkin tehdä sen jo nyt. Vanhan pohjan "menettämisen" jälkeen tässä ei ole tuntunut olevan sitä vähääkään tolkkua, jota oli tähän asti.
Olen sanonut kaiken sanottavani ja lässyttänyt vuoden sen päälle. En ole viimeaikoina osannut olla analyyttinen, kyseenalaistava tai lennokas. On hölmöä toistaa päivästä toiseen, kuinka olen onnellinen tai kuinka olen varmasti taas seuraavana päivänä onnellinen. Jos kerta olen onnellinen, miksi sitä pitää niin kovasti mainostaa ja todistella? Aivan kun en oikeasti tietäisi, mitä olen, mutta olen vain päättänyt olla tyytyväinen ja varmuuden vuoksi vielä jankuttaa sitä itselleni. En tiedä.
Reilussa kolmessa vuodessa moni asia on muuttunut. Aloittaessani kirjoittamaan vuodatukseen olin kuusitoistavuotias, ja nyt olen kaksikymppinen. En koe kasvaneeni henkisesti montaakaan päivää, mutta teksteissäni on muuttunut moni asia. Kirjoitin ennen uhmakkaasti ja räiskyvästi, olin ahdistunut maailmasta ja ihminen olentona kuvotti. Pohdiskelin asioita perusteellisestikin ja kuvittelin olevani jotenkin nokkela. Nyt olen viimeisen puolen vuoden aikana jollakin tavalla tyyntynyt.
En enää itke iltojani siksi, että ihminen tuhoaa kaiken mihin kajoaa. Lensin Amerikkaan ja takaisin enkä pyytänyt ketään ampumaan itseäni sen vuoksi. Olen taantunut ajattelemaan, että peli on menetetty, että tekisin mitä tahansa tämä kaikki katoaa kuitenkin. En tiedä onko asia niin, mutta luulen. Aivan kuin olisin oikeuttanut oman olemassaoloni ja kuluttamiseni toivottomuudella. Kuulostaa jotenkin itseinholta, mutta ei se sitäkään ole. Olen vain oppinut tuntemaan itseni aikaisempaa paremmin. Olen myös antanut itselleni anteeksi sen, etten välitä tai tiedä kaikesta kaikkea. En enää oksenna henkisesti kun tunnen alemmuudentunnetta.
Jos kaikkea kirjoittamistani on sävyttänyt jokin asia tai ajatus, se on kaiketi ollut jonkinlainen katoavaisuuden ongelma. En osaa päättää, tekeekö kaiken väliaikaisuus kaikesta tästä merkityksellistä ja ainutlaatuista vaiko vain merkityksetöntä ja joutavaa. Luulen, että tätä teemaa jaksan pyöritellä elämäni loppuun.
Ei tunnu mitenkään pahalta, tai no ehkä fyysisesti siksi, että olen kuumeessa ja tosi väsynyt, mutta noin muuten. Aikansa kutakin. Olen onnellinen siitä, että joskus innostuin kirjoittamaan blogia, koska tämä on antanut paljon ja tässä on samalla kertynyt jonkinlainen merkintä minusta vuosilta 2006-2009. Olen kirjoittanut paljon turhaa sanahelinää ja perusteetonta vuodatusta, mutta toisaalta olen myös kirjoittanut älykkäitä virkkeitä. Kaikesta palautteesta ja lukijamääristä päätellen olen myös saanut hyvin monet ajattelemaan erilaisia asioita.
Kiitos kaikille kaikesta (:
---
Kuulumiset ja 06-07 -blogin salasana: piatta.rulja@gmail.com
|
9 kommenttia
|